Letut 

Helppo, nopea, halpa, kestävä, herkullinen, proteiinirikas… Miten ihmeessä en aiemmin ole tehnyt lettuja näin?

Ainesosat: kikhernejauhoa ja vettä, paistamiseen öljyä

Sekoita 1:1 eli puolet jauhoa ja puolet vettä.

Lisää taikinaan maun mukaan yrttejä, mausteita, suolaa, sokeria tai vaikkapa pähkinävoita tai tahinia. Tai nokkosia!


Itse lisäsin taikinaan suolatonta Makedonian tahinia.

Paista kuumalla pannulla rasvaa säästelemättä. Veden ja rasvan määrä sekä taikinaan lisätyt ainesosat vaikuttavat tuleeko letusta lettu vai pihvi ;).

Täytteet maun mukaan: eilistä kastiketta tai salaattia tai hilloa ja vaahtoa. Olet itse paras asiantuntija siinä, mistä ja miten tykkäät!

Vauvakin tykkäsi kovasti näistä simppeleistä ja ruokaisista letuista sormiruokana.

(Lohdutuksen sana: kunnes löydät omalle pannulle sopivan letun koostumuksen ja lämpötilan, niin kokeillessa tulos voi joskus näyttää tältä!

)

Tomaattikeitto

Pettämätön proteiinipitoinen herkku! Keiton voi tehdä 10 minuutissa tai hauduttaa makua pidempään.

Ainesosat: Tomaattimurskaa, sipulia, valkosipulia, (oliivi-)öljyä, silken-tofu (=pehmeää tofua, muistuttaa koostumukseltaan lohkeavaa kermaviiliä), yrttejä (basilikaa, mustapippuria, lipstikkaa..), sokeria ja suolaa.

Kuullota sipulit ja mausteet öljyssä. Monet mausteiden aromit ovat rasvaliukoisia.

Vinkki! Kuullottamisen voi tehdä lusikalla nopeasti teräskattilassa ja lisätä vettä ennen kuin palavat pohjaan. Näin välttyy enemmältä tiskaamiselta 😉 Tässä vaiheessa keittoon voi lisätä myös mitä vain vihanneksia tai juureksia, jos mieli tekee.

Keitä sipuliseosta ja tomaattimurskaa vähintään niin kauan, että sipulit ovat pehmeitä. Lisää tofu ja surauta sauvasekoittimellä sileäksi. Maista, tarvitaanko suolaa tai sokeria. Mmmm <3!


Hienoinen makeutus on happaman tomaatin kanssa pop! Sen voi tehdä missä vaiheessa vain. Tumma (luomu ja reilukaupan) sokeri lienee ekologisin vaihtoehto.

Sokeri, tomaatit ja tofu tuodaan pakattuina ja pääosin kaukaa. Onneksi tuotteen ekologisesta selkärepusta pakkaukset ja laivakuljetukset muodostavat yllättävän pienen osan, eli vain muutaman prosentin. Laivakuljetukset ovat varsin tehokkaita. Pakkausmateriaaleja kierrätetään ja jos ne estävät sisältöä pilaantumasta, niin se on tärkeää. Ruoka roskissa on epätehokkain!

Jos kuljetuspäästöt harmittavat, niin silloin iso vaikutus on sillä, että käy kaupassa tehokkaasti. Jos miljoona ihmistä yksityisautoilee kauppaan joka päivä vs. menee harvoin ja polkupyörällä – tällä kuviolla on mittakaavallisesti paljon vaikutusta!

Koska vauvamme vielä välttää jonkin aikaa sokeria, lisäsin keittovaiheessa sekaan makeutukseksi taatelin paloja. Yritin etsiä tietoa, aiheuttaako taatelin viljely kuumilla viljelyalueillaan lähi-idässä vesipulaa. Lajikkeita ja olosuhteita on nähtävästi erilaisia. Taateleita viljellään tuhansia miljoonia tonneja vuosittain. Tämä linkki oli ainakin kattava. Aihetta toki tutkitaan, koska makea vesi on iso ehtyvä issue. Tiedätkö sinä ehkä aiheesta enemmän? Kommentoi vapaasti :).

Hernekeitto 

Kerran kuussa hernekeitto? Sen ekommaksi ja halvemmaksi ei ruoka tule. Kuulin vasta talvella, että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät tykkää hernekeitosta!

Ainesosat: kuivia herneitä, sipulia, porkkanaa ja valkosipulia. Tarjoiluun sinappia ja raakaa sipulia. Keittoon voi myös lisätä soijanakkeja.



Hernekeiton keittoaika on pitkä
, jos herneitä ei ensin huuhtele ja liota kylmässä vedessä yön yli, esimerkiksi 12 h ajan. Voi tosiaan toimia niin ja vaihtaa veden, kun tekee keiton. Toinen vaihtoehto on kiehauttaa herneet ja jättää ne kuumaan veteen. Vapautuva lämpöenergia lämmittää asuntoa. 😉 Herneet pehmeää nopeammin. Itse kiehautin herneet useampaan kertaan päivän lomassa. Ja silti aktiivinen keittoaika oli pitkä, melkein tunti, että pehmenevät kunnolla. Vettä pitää myös lisäillä kattilaan, muuten keitto kuivuu liikaa ja voi palaa pohjaan.

Äitini lisää hernekeittoon soijarouhetta. Itse pilkon joukkoon pakastealtaasta soijanakkeja, suolaa ja siirappia. Vauva ei tietenkään syö vielä näitä, mutta ilmankin keitto näyttää maistuvan.

Herne sisältää hyvin proteiinia eli kuivapainosta noin 20%. Herne ei sisällä kaikkia aminohappoja, kuten esimerkiksi soija ja härkäpapu sisältävät. Herne ei siis riitä ihmisen ainoaksi proteiinin lähteeksi 365 päivää vuodessa ;).

Herne parantaa viljelymaata, koska on typensitojakasvi. Se kasvaa vaatimattomissakin olosuhteissa. 

Hyvä herne!

Makaronilaatikko

Tiesitkö, että makaronilaatikon aineksia ei tarvitse paistaa erikseen? Riittää, kun raastaa kasvikset suoraan uunivuokaan. Sen jälkeen lisää vuokaan esikeitetyn (tai raa’an) makaroni-soijarouheseoksen sekä aikuisille paljon mausteita, siirappia ja suolaa. Jos et esikeitä makaronia ja soijarouhetta, niin tee seoksesta kosteampi veden tai kauramaidon avulla.

Juuston asemesta voi pinnalle leikata raakoja ohuita perunaviipaleita tai raastaa perunaa. Päälle kaadetaan kaurakermaa ja suolaa (ja öljyä, siirappia ja mausteita, jos haluaa). Yllättävän hyvää!

Tähän makaronilaatikkoon tuli: porkkanaa, kesäkurpitsaa, sipulia, aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita, valkosipulia, kourallinen kikhernejauhoa suurusteeksi, kaurakermaa, perunaa ja kaikenlaisia yrttimausteita. Voisi myös laittaa tomaattimurskaa. 

Sipulin raastaminen oli muuten hiukan hankalaa, joten pilkkominen on hyvä vaihtoehto ;).



Paista 175 asteessa vajaa tunti
eli kunnes pinta kauniisti ruskettuu.

Kuvassa valmiin makaronilaatikon alaosassa on pakastimesta löytynyt juustoraasteen jämä. Perunakuorrute oli onneksi koko perheen mielestä yhtä hyvää. Käytämme siis sitä jatkossa.

Soijarouheen asemesta voi laittaa härkäpapurouhetta. Maailman soijapavuista ihmiset syövät vain alle 10%, joten soijaan liittyvät kestävyysongelmat johtuvat soijan rehukäytöstä. On tuhlausta syöttää 90% soijasta yksimahaisille tuotantoeläimille (siat, linnut, kalat). Niiden proteiinintuotannon hyötysuhde on parhaimmillaankin vain noin 4:1. Eli neljästä kilosta soijaa saadaan yksi kilo lihaa.

Soijan ohella märehtijöiden maito (=”lehmäjuusto”) on globaalisti kestämätön ja planeetalle oireita aiheuttava ruoka-aine. Lehmäjuusto ei nykytiedolla ole enää järkevä ainesosa arkiruokiin, vaikka se koukuttavan hyvänmakuista onkin.

Lyhyesti: Planeetan kaikkien vesiekosysteemien happamoituminen on yksi oire satojen miljoonien märehtijöiden asuessa kaukana pelloista. Lantaa ja virtsaa syntyy enemmän kuin pienestä kylästä ;). Toinen globaali oire on laidunmaiden tarve, jonka vuoksi kaadetaan metsiä ja aavikoitetaan aroja. Myös ilmastonmuutos on kokonaisuus, jossa karjatalous näyttelee isoa roolia. 

Nuo kaikki yhdistettynä kasvavaan kysyntään kiihdyttävät eliölajien massasukupuuttoaaltoa. Muita lehmäjuuston(kin) aiheuttamia hankaluuksia ovat makean veden kuluminen eläintuotantoon, antibioottien liikakäyttö, ja eläinten oikeuksien polkeminen. Lisälukemista ympäristövaikutuksista löytää helposti, esimerkiksi hakusanoilla ”planeetan rajat lihantuotanto” tai ”animal agriculture planetary boundaries”. 

Useat globaalit ilmiöt yhdessä uhkaavat vakavasti ja varmasti lastemme aikuisuutta – rauhaa, terveyttä, iloa ja varallisuutta. Siksi on iisiä toimia arjessa nyt. Vaihdetaanko vaikkapa perinneruokien juustoraaste perunaraasteeksi 🙂 ?

Kaalilaatikko

Varhaiskaalit saapuvat pian! Tässä yksi ekoruoka, kaalilaatikko.

Ainesosat: ohraa, härkäpapurouhetta, kaalia, sipulia, kaurakermaa/-maitoa ja suurustamiseen kikhernejauhoa. Aikuisille lisään siirappia ja suolaa, joko lautaselle tai uunivuokaan. Puolukoita lautasen kulmaan.

Paista kaali ja sipuli öljyssä kevyesti. Keitä ohra ja härkäpapurouhe kattilassa pehmeiksi. Sekoita uunivuoassa nämä, kaurakerma- tai maito, sekä kourallinen kikhernejauhoa. Viimeisen voi jättää pois, jos ei löydy kaapista. Kikhernejauho sitoo laatikkoa, kuten kananmunat tekisivät.



Paista noin tunti 175 asteessa
ja maista sen jälkeen, joko lopputuloksen pehmeys miellyttää. Laatikot voivat olla miedossa lämpötilassa uunissa kauemminkin. 

Kun katsotaan vesien tilaa, ilmastonmuutosta ja eliöiden monimuotoisuuskriisiä niin hohoi – ravinto muodostaa suuremman vaikutuksen planeettaan kuin asuminen ja liikkuminen!
Ihanaa siis vihdoin taas nauttia vegaaniruokia. Reilun vuoden tuntui, että on pakko syödä joka päivä kalaa, munia, juustoja tai riistaa. Harmitti. Energian ja ravintoaineiden kulutus on imettäessä kuin metsurilla (yli 3000 kcal/pvä plus liikunta!) ja keho huusi eläintuotteita. Aikoihin en vaan voinut syödä papuja tai linssejä, kun vauvan maha tuli kipeäksi kaikista palkokasveista paitsi soijasta. Mutta ei onneksi enää 😊.

Pinaattikeitto

Yksi keitto on oltava aina jääkaapissa lämmitysvalmiina! Tämä oli elämäni eka itsetehty pinaattikeitto. 

Resepti on nopea ja helppo: keitä pehmeiksi pakastepinaattia, sipulia ja perunaa. Kaikkia tilavuudeltaan yhtä paljon ja vettä korkeintaan kattila puolilleen. Soseuta ja lisää kauramaitoa tai -kermaa maun mukaan. Pinnalle voi heittää suolapähkinöitä, kaurafraicea tai maustamatonta tofua (paistettua, jos ehtii ja jaksaa;).

Veden määrä vaikuttaa lopputuloksen kermaisuuteen ja perunan määrä paksuuteen. Peruna suurustaa keiton. Suolaa ja siirappia aikuisille. 


Vinkki! Jos soseuttaa ruoan ennen rasvaisen aineksen lisäämistä pääsee sauvasekoittimen tiskaamisessa huuhtelulla eikä tarvi jynssätä tai pesuaineita. Win win – yhtä aikaa helpompaa ja luontoystävällisempää.

Tervetuloa lukija!

Haluatko tehdä maistuvaa arkiruokaa, joka vaalii planeettaa ja ravitsee kehoa? Sellaista, joka syntyy vähällä vaivalla eikä maksa maltaita.

Tämä blogi jakaa vinkkejä arkiseen ruoanlaittoon. Reseptit ovat iisejä kasvisreseptejä.

On oleellisesti iisimpää toimia elinkelpoisen ja vakaan planeetan puolesta nyt – kuin tulevaisuudessa. Nyt meillä on vielä monimuotoisen luonnon kauneutta, hedelmällisyyttä ja iloa.

Miten siis perinneruoat liittyvät planeetan elinkelpoisuuteen? Haluamme toki siirtää parasta mahdollista kulttuuri- ja luontoperintöä eteenpäin lapsillemme.

Ruoan vaikutus planeetan vehreyteen on yllättävän iso. Jokainen kuluttaa ruokaa, 365 päivää vuodessa. Ruoka on henkilökohtaista polttoainetta ja ihana nautinto. Se on osa kulttuuriperintöä. Samalla ruoka on oiva keino muuttaa maailmaa.

Arjessa on usein kiire ja väsyttää. Juusto, munat ja riistaliha ovat minustakin maukkaita. Mutta arkinen ruoanlaittokin on toimintaa. Se määrittää tulevaisuuttamme. Eläintuotteiden vaikutus planeettaan on lähes poikkeuksetta moninkertainen verrattuna kasvituotteisiin. Kyse on esimerkiksi maankäytöstä, vedestä, luonnon monimuotoisuudesta, lannotteista ja ilmastonmuutoksesta.

Joten monista hyvistä syistä, tai vaikka vaihtelun vuoksi, haluaisin esitellä – vegaaninen, parempi ja onnellisempi: kaalilaatikko, hernekeitto, makaronilaatikko. Kiusaus ja spydäri.

Ilman turhaa mittaamista ja hifistelyä.

Aikaikkuna toimia arjessa, iisisti, on nyt!

 

Kuvassa kesän 2016 permakulttuuripuutarhani satoa. 😀 Piha on varjoinen. Lue lisää blogistani http://www.tutkiihutkiitunturissa.wordpress.com

 

WordPress.com.

Ylös ↑